-Kutsut-

Varhain keskiviikkona odottelin, että posti aukeaa. Vein nimittäin postiin ison kangaskassillisen kutsuja, joiden oli määrä tavoittaa vieraat torstaina. Jotain hämärää tapahtui postissa, koska kutsut olivat osalla kutsuttavista torstaina ja osalla vasta perjantaina. Pienoinen pettymys ykkösluokanpostimerkkeihin, koska tottakai tässä kohtaa kävi vielä niin, että esimerkiksi minun äitini ja pikkusiskoni saivat eri päivinä kutsut (onneksi pikkusiskoni otti asian tyynesti ja malttoi odotella vielä perjantain postia). ;) Torstaina meidän häihin tuli muutamia ilmottautumisia, sekä kehuja kutsuista, sekä kiitosta selkeästä infosta! (Kyllä oli hymy herkässä torstaina). Itse tosin pelkäsin koko torstain, että joku kutsuttavista soittaa, että kutsun "sivut" on liimautuneet yhteen. :D En olisi uskonut, että näiden kutsujen tekemiseen uppoaa 3 ½ liimapuikkoa, joten sivujen liimautuminenkin olisi ollut ihan mahdollista tuolla liiman määrällä mitä näihin kortteihin upposi.

Siirsin hetki sitten kuvia korttien askartelun varrelta, joten luvassa paljon kuvia. Muutama kuva on varmasti vilahtanut jo täällä blogissa, koska onhan näiden korttien askartelu aloitettu heinäkuun helteissä. :) Ihan mieletöntä, että kutsut ovat jo vieraiden käsissä. :) Kutsuja oli ihana suunnitella, ja muuttuihan tuossa vuoden ensimmäisinä kuukausina tummansininen korttipohja täysin valkoiseen. Tummansininen oli nimittäin aluksi aika vahvana vaihtoehtona häiden "pääväriksi". Jossain kohtaa tummat värit alkoivat tuntumaan liian synkiltä ja kesästä asti olemmekin haalineet kasaan "tavaroita"/materiaaleja, jotka ovat valkoisia, harmaita tai vaaleansinisiä. Lumihiutaleita tullaan näkemään meidän häissä useissa eri kohdissa. Lumihiutaleet tulivat luontevasti tuon kutsukorteissakin olevan lumihiutalenauhan vuoksi.

Ylhäällä oleva kuva on otettu kortista silloin kesällä, eli tuohon kohtaan jäimme. Talvea lähestyessä sain inspiksen liimailla tuota nauhaa kortteihin, joka osoittautui oletettua hankalammaksi. Onneksi ei vielä ollut ihan hirveä kiire, joten sain rauhassa laitella nauhoja kutsuihin. Tosin muutamaa korttia en voinut lähettää sen takia, että nauhat olivat aivan vinossa. :D Onneksi ahkeroimme kesällä kutsuja sen verran, että muutaman kortin hävikki ei haitannut. 

Eli tässä kohtaa näettekin oikeastaan kutsun kannen. Kutsun kanteen leikkasimme tuon neliön pahvista, jonka päälle tuli sellaista kiiltävää paperia. Neliö on sellaisilla pienillä liimatyynyillä tuolta ylä- ja alanurkista siten, että nauhan pujottaminen oli mahdollista. Muutenhan tuohon neliöön tuli samaisilla liimatyynyillä tuo sydän ja teksti "Kutsu", sekä nuo perinteiset sormustarrat.

Ylhäällä vielä kuvaa hieman kauempaa kortista tuossa kohtaa, kun nauha on pujotettu korttiin ja pyrkimyksenä saada nauhat edes lähes samaan linjaan. ;) Voitteko uskoa, että tuollaisen nauhan leikkaamisesta tulee sellaista aivan pientä pölyä ihan törkeästi! Jouduin aina kesken askartelun pestä käsiä ja pöytää, koska muuten pölyä olisi ollut ihan jokapuolella. Nauhaa jäi yli kaksi kokonaista rullaa, joten vielä niille yritämme keksiä jotain käyttöä sitten hääjuhlassa tai kiitoskorteissa.. 

Tässä kuvassa huomaakin hyvin, että nauhat lähtivät repsottamaan tuolta kortin reunasta. Onneksi niitä pystyi vielä fiksailemaan, kun nauhat olivat ensimmäisestä liimauksesta kuivuneet. Tässä kohtaa olin jo melko tyytyväinen, koska enää ei puuttunut kuin kutsun tekstin liimaus ja infon taittelu kutsun sisään, sekä osoitekorttien leikkaaminen ja liimaus.

Pitihän sitä ikuistaa jokainen hetki kutsukorttien parissa. ;) Tuo kasa on vielä ihan pieni siihen nähden kuinka paljon kaikkea roskaa ehti syntyä. Näköjään tässä kohtaa menossa jo toinen liimapuikko. Tajusin jossain kohtaa, että en ollut missään kohtaa laskenut, että riittääkö tuo nauha edes kaikkiin kortteihin. Voitte varmasti uskoa, että pieni jännitys oli tässäkin kohtaa mukana, kun nauhat rupesivat hupenemaan. 

Eiköhän näistä kuvista saa jo ihan hyvän käsityksen siitä, että miltä meidän kutsut näyttivät.

Kutsukorin infosta teimme sellaisen melko rennon, mutta kuitenkin sellaisen, että siinä tulee ilmi kaikki olennainen. :) Kutsukortit sujahtivat valkoisiin kuoriin ja osa vieraista sai sen perus "tahdon" postimerkin ja isovanhemmat, sekä vanhemmat postimerkin minusta ja miehestäni lapsena. :) Omakuvapostimerkki keräsi paljon kehuja. 

Ja vielä loppuun pakko vilauttaa ne omakuvapostimerkit. Suosittelen ehdottomasti näitä ainakin vanhemmille, isovanhemmille ja sisaruksille. :) Mietimme, että ne kaikista läheisimmät osaavat arvostaa tätä pientä panostusta heidän korteissaan. Ja tämähän osui täysin oikeaan. Kaverit tai serkut tokkopa säilövät postimerkkiä, jossa me olemme lapsina (tai mistäs sitä tietää)..

Seuraavaksi sitten suunnittelemaan kiitoskortteja. ;) Mietittiin miehen kanssa, että miten olisi omakuvapostimerkki hääkuvasta? Pihistetäänkö vai panostetaanko? Se menisi kyllä todennäköisesti kaikille vieraille.