Päiväni prinessana osa.1

Sain tänään viestin valkuvaajalta/videokuvaajalta, että saamme pian kuvia ja videon, mutta videon kanssa onkin hieman ollut enemmän työtä. :) Hyväähän kannattaa odottaa, joten kaivoin oman kamerani, sekä kännykän albumeista kuvia morsiamen pukeutumisesta. Pahoittelen, että osa kuvista meni melko rakeisiksi, koska jouduin rajaamaan ympärilläni hääräävät ihmiset pois, sekä omat kasvot, koska pysyn ainakin toistaiseksi vielä näinkin "anonyyminä". Blogin pistäminen salaiseksi ei houkuttele, joten kestäkää minun kehnot muokkaukset. 

Tuntuu, että postaukset eivät nyt ihan kulje oikeassa järjestyksessä, mutta älkää antako sen haitata. En vain malttanut enää olla esittelemättä minun hääpukua, sekä asusteita. Seuraavassa postauksessa tulen todennäköisesti kertomaan hääviikosta, sekä päivä ennen häitä tapahtumista (päivä ennen tuli muutama muutos, sekä miehelle kiireessä välähdys peltipoliisista.. Onneksi selvisi pelkällä huomautuksella).

Hääpäivän aamusta tulee ehdottomasti oma postaus, koska se oli täynnä mielettömiä fiiliksiä, vaikka sainkin hääpäivänä nimityksen maailman rauhallisin morsian! 

Ehkä rauhallisuuteen vaikutti minun ja mieheni pitkä parisuhde. En vain keksinyt, että mitä minun olisi pitänyt jännittää. Ei ainakaan miestäni, koska tiedän hänen pitävän minusta juuri tällaisena kuin olen. En pitänyt häitä ennen mitään kuntokuureja, koska mielestäni se on tyhmää, jos ei ota kuntoilua häiden jälkeen elämäntavaksi. Minulla liikunta on kuulunut aina elämääni, mutta tästäkin huolimatta minullakin on heikot kohtani. :) 

Maailma ei kuitenkaan romahtanut mehevään finniin silmienvälissä juuri hääpäivänä. Mieheni ei kuulemma ollut huomannut koko finniä, vaan tokaisi rakastavansa minua, vaikka olisin astellut parvelta kymmenen finniä naamassa tai jätesäkkiin pukeutuneena.

Tästä pitkästä tarinasta päästään vihdoinkin hetki hetkeltä minun valmistautumiseen hääpäivänä. Pukeuduin juhlapaikalla parvella yhdessä toisen kaason, sekä meidän laulajan (ystävä) kanssa. Häämekon kanssa kaksi avustajaa oli juuri sopivasti, koska  yhden kanssa mekon pukeminen olisi ollut lähes mahdotonta muhkean helman takia.

Saavuin juhlapaikalle neuleessa, jossa oli todella iso pääntie, jotta hiukset eivät kärsisi vaatteiden vaihtamisesta. Neuleen lisäksi jaloissani oli rennot kotipöksyt. Pian juhlapaikalle saapumiseni jälkeen kaasot, pikkusiskoni, sekä äiti pukeutuivat omiin mekkoihinsa. Täytyy todeta, että jokainen oli kyllä onnistunut omissa mekoissaan täydellisesti! Heidän pukeuduttuaan oli aika sanoa heipat äidille ja pikkusiskolle. Tässä kohtaa toinen kaasoista kiikutti vieheet alakertaan, sekä teki todennäköisesti vielä viimeisiä valmisteluja. Kaaso joutui myös komentamaan innokkaimat vieraat takaisin bussiin! ;) 

Pukeutuminen aloitettiin sukkahousuilla ja vannehameella. Alusvaatteet olin pukenut jo aikaisemmin, joka olikin hyvä juttu, koska bändi oli vastapäätä parvella valmistelemassa heidän laitteitaan. Vannehameen alle sujautettiin sukkanauha, joka harmikseni oli niin iso, että en voinut pitää sitä jalassani. Sujatin sukkanauhan takaisin paikoilleen juuri ennen sukkanauhanheittoa. Sukkanauhan sai minun lapsuudenystävän mies, joten sieltä suunnalta odottelemme tietysti seuraavaa kutsua häihin.

Kaaso (isosisko) avasi pukupussin ja paljasti tuon täydellisen puvun. <3 Vitsit sitä hetkeä, kun sujahdin tuohon pukuun. Pukuun sujahtaminen onnistui ongelmitta, eikä meikki tai hiukset kärsineet sukelluksesta lainkaan. Pikainen suihkaus hiuslakkaa ja pukeutuminen sai jatkua.. 

Jos jotain olisin muuttanut puvussani, niin ehdottomasti tuon vetoketjun tilalle napit tai nyörit. Mekossani oli niin monta kerrosta tuota kangasta, että vetoketjua sai todella varovasti vetää ylöspäin. Eikä varovaisilla vedoilla mekon sulkeminen ollut ollenkaan helppoa. Onneksi kaasolla oli jäätävät hermot ja hän uskalsi vetää vetoketjun kiinni pelkäämättä, että se hajoaa. Onneksi Glamourissa vakuuteltiin, että vetoketju kestää, vaikka ei ole se parhain mahdollinen tämän mekon kohdalla. 

Tässä kuvassa mekon laahus on vielä nostettuna ylös. Vielä viiemeisiä asetteluja ennen mekon sulkemista. :)

Kengät jalkaan. Huomatkaa, että minun kenkäni vaihtuivat niistä ihanista näihin melkein yhtä ihaniin. En tosissaan olisi jaksanut kävellä 8cm koroilla koko iltaa, joten päädyin juuri ennen mekon lyhentämistä näihin 3cm korkoihin, jotka oli oikeasti todella hyvä päätös. Kengät eivät näkyneet koko juhlan aikana yhtä leikkiä lukuunottamatta, joten melko sama mitä mekon alla oli. 

Harmillista, että ostamamme kenkätarrat taisi jäädä kuvaamatta juhlan aikana. Miehen kengästä oli toinen "Game over" tarra kadonnut juhlien aikana, mutta minun "I do" komeilee edelleen kengänpohjassa.

Muutamia kuvia mekosta tähän väliin. Ylhäällä kuvassa myös kaason mekkoa. Kummallakin kaasolla oli samanlaiset mekot. Ihan täydelliset valitsivat. Täytyy sanoa, että vieraat olivat ymmärtäneet todella hyvin pukukoodin. Saimme ihastella mitä kauniimpia juhlavieraita! 

Alhaalla kuva, joka on otettu kaksi viikkoa ennen häitä. Sain ohjeeksi Glamourista, että mekkoa tulisi sovittaa vielä kaksi viikkoa ennen, jotta on aikaa korjata mekkoa, jos on päässytkin laihtumaan tai lihomaan. Mekko istui päällä edelleen hyvin, vaikka mekkoa oli pienennetty jo joulukussa!

Mekon lisäksi minulla oli sininen sukkanauha. Hiuksiin en laittanut mitään koristeita, koska se olisi todennäköisesti ollut jo hieman liikaa. Korviini valitsin ihanat Sassi- korun korvakorut, jotka ystäväni mies toimitti kaasolleni n.15 minuuttia ennen vihkimistä. Korvakorut saivat kaverikseen joululahjaksi saamani Kalevalan lumihiutalekaulakorun.

Hääpäiväksi en hankkinut laukkua, koska uskoin sen olevan melkoinen turhake. Tarkoituksenani ei ollut pitää mukana kännykkää, joka olisi ollut todennäköisesti laukun ainoa tavara. Juhlapaikan vessassa oli "varikko", joka sisälsi kaiken sen mitä laukku olisi todennäköisesti sisältänyt. Huulikiilto oli jemmassa parvella kameralaukussa, mutta arvatkaa vaan, että tuliko kiiltoa sipaistua edes hääkuvia varten. Onneksi hääkuvien aikana oli vielä meikit ojennuksessa. Tosin sitä ne oli kyllä vielä juhlapaikalta postuttuakin.

Ammattitaitoinen porukka oli ehdottomasti laittamassa minua valmiiksi hääpäivääni. Kiitos siis Hyvinkään Studio Lilian Marianne & Piia! <3 Kuvia kampauksesta, kynsistä ja mahdollisesti pieni pala meikkiä myöhemmissä postauksissa.

Haluatteko nähdä häämekkoni kuntoa häiden jälkeen. ;) Melkein tapahtui Trash the dress hääjuhlan aikana. Rakastan tuota mekkoa edelleen revenneestä tyllistä, todella likaisesta helmasta ja tällä hetkellä todella ryppyisestä ulkomuodosta huolimatta. Onneksi revennyt tylli ei näkynyt ollenkaan, ja kyseessä oli tosiaan noin 20cm laahuksen reunaa. Hups.. sanoi mies, kun juuri ennen häävalssia astui laahuksen päälle. Hetkeä myöhemmin laahus oli nostettu jo ylös valssin ajaksi. 

Jaksoiko kukaan lukea loppuun kilometripostausta? :)