Päätös

"Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat,

jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu,

jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä,

ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön,

en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti.

Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää."

Kiitos kun seurasit blogiani. <3

(Tämän tekstin kuvituksena toimii meidän rakkaudenlukko Prahan matkalta).

Juhlapaikkana Ometta

(Kuva on otettu paljon ennen häitä)

Tässä postauksessa kerron hieman enemmän meidän juhlapaikasta, eli Lehmonkärjen Ometasta. Yritän esitellä myös mahdollisimman kattavasti meidän häiden menun, sekä sivuan hieman tuota budjetti asiaa. Näin alkuun muutama sananen yhteydenpidosta juhlapaikan omistajien kanssa. Olin Lehmonkärjen omistajien kanssa pääsääntöisesti yhteydessä puhelimitse, sekä sähköpostilla. Toki oli pitkiäkin hetkiä, ettei mitään kysyttävää ehtinyt syntymään, mutta kyllä sitä toisinaan tuli läheteltyä sähköposteja hyvinkin tiiviisti. Vastaukset sähköposteihin sain todella nopeasti, joka on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia, koska ensimmäisen varteenotettavan juhlapaikan kohdalla, yhteistyö loppui todella hitaan yhteydenpidon vuoksi (odottelimme pelkkää tarjousta yli kuukauden).  

Ensin viestit Lehmonkärkeen koskivat lähinnä juhlapaikkaa, mutta häiden lähestyessä vistien ja puheluiden sisältö liittyi vahvasti ruokaan, sekä mahdollisiin hääparin tarjoamiin juomiin, sekä alkumaljoihin. Juhlapaikalla kävimme ensimmäisen kerran kesällä 2013, jonka jälkeen juhlapaikalla tuli käytyä yhden kerran yhdessä kaasojen, sulhaspoikien, sekä pikkusiskon kanssa. Lähempänä häitä teimme vielä yhden reissun miehen kanssa juhlapaikalle. Valokuvaajat/videokuvaajat kävivät omatoimisesti juhlapaikalla ennen häitä, ja vielä päivää ennen häitä tapasimme useampien henkilöiden kanssa juhlapaikalla. Päivää ennen häitä juhlapaikalla riittikin väkeä. 

Suosittelen ehdottomasti, että juhlapaikalla käydessä tulisi otettua paljon kuvia, koska ainakin itse unohdin heti kotiin päästyäni esimerkiksi pöytien ja tuolien määrät, vaikka mukamas olin ne niin hyvin laskenut. Itseäni helpotti huomattavasti se, että jokaisella kerralla minulla oli mukana joku kaveri tmv. Toisen henkilön näkemykset nimittäin auttoivat paljon ongelmakohtien ratkomisessa. Sulhasen mielipide pysyi vahvasti Ometan kannalla heti kesästä 2013 lähtien, joten oli helppoa olla sitä mieltä, että Ometta on meille se oikea. 

(Kuva toiselta käynniltä Ometassa)

Täytyy mainita, että saimme pienen tuntuman Lehmonkärjen Catering palveluista jo kesällä 2013. Vietimme nimittäin neljän yön verran aikaa kesälomastamme tutustuessa hääpaikan miljööseen. Mökkeilyn ja rentoutumisen lisäksi osallistuimme yhtenä torstai-iltana Ometassa järjestettävään Herkkujen iltaan. Ajatuksena oli saada hieman tuntumaa siitä, että minkälaista ruokaa tulemme häissämme nauttimaan. Herkkujen ilta antoi vastauksen moneen mielessä pyörineeseen kysymykseen, koska tapasimme ihan livenä vielä nuo Lehmonkärjen omistajatkin. Herkkujen illan aikana tutkimme muutenkin juhlatilaa, sekä näimme ihan realistisesti tilan mahdollisuudet, sekä mahdolliset ongelmakohdat. 

Vinkkinä kaikille Ometassa häitään tai muita juhlia suunnitteleville: tulevan kesän Herkkujen illat löytyvät jo Lehmonkärjen sivuilta. Nopealla vilkaisulla illat järjestetään heinäkuussa jokaisena keskiviikko iltana, joten suosittelen ehdottomasti hyödyntämään yhden illan ensi kesästä Ometan Herkkujen illan parissa.

Lehmonkärjen tämän vuoden hääbuffettia pääset tarkastelemaan täältä. Meidän häämenu kasattiin osittain tuon valmiin version mukaan, mutta pääruoka keksittiin yhden hääpalaverin aikana kaasojen kanssa. Onneksi pääruoka sai kannatusta myös Lehmonkärjestä. Ensimmäinen ehdotuksemme menusta ylitti suunnitellun budjetin roimasti, joten viilasimme menua Lehmonkärjen omistajan kanssa vielä ihan sen mukaan, että saamme sen mahtumaan suunniteltuun budjetiin. Olisi tietysti ollut järkevää selvittää hieman alkuun, että mikä ainakin tulee maksamaan meidän menussa liikaa, mutta ei sitä menua onneksi hirveäst tarvinut muuttaa. Meidän menu näytti häissä seuraavalta (maku oli taivaallinen):

Menu

Alkuruoat

Pippurilohta & mummonkurkkuja

Sitruunaruoholla ja chilillä marinoituja jokiravunpyrstöjä ja fenkolia

Härän paahtopaistia, rucolaa, parmesanlastuja ja balsamicosiirappia

Nastolan kotijuustoa ja porkkana-appelsiinihilloketta

Kanacaesarsalaattia

Viherversosalaattia

Leipälajitelma

Pääruoka

Burgundinpata

Jälkiruoka

Hääkakku

Baileys-suklaamoussekakku

Herkkubuffet

Herkkubuffetista voit saada takuuvarmat sokerihumalat! 
Karkit ovat saaneet häihin sopivat nimet. 

Mukana mm. White wedding.

Juomat

Ruoan kanssa: maito, vesi mehu, sekä

hääparin tarjoama lasillinen viiniä, olutta, siideriä tai lonkeroa.

Jälkiruoan kanssa: kahvia tai tee.

Ometan baarista saa lisää täytettä lasiinsa yleisimmillä maksuvälineillä, sekä pöytiin jaetuilla drinkkilipuilla.

Ravintolan baari on avoinna aina kello 01.30 asti.

Alkuruokapöytään kuului viherversosalaatti, leipälajitelma ja voi, sekä vesi, maito ja mehu. Menun hinnaksi tuli henkilöä kohden tuolla meidän menulla 37€, joka sisälsi myös hääkakun, kahvin ja teen. Näiden lisäksi menun hintaan sisältyi paksut servetit. Ometan tilavuokraksi tuli 500€, koska meidän vierasmäärä ei täyttänyt 80 henkeä. Yli 80 hengellä tilavuokraa ei olisi veloitettu, mutta tokihan kustannukset olisivat nousseet myös vierasmäärän kasvaessa, joten emme todellakaan pitäneet tuota tilavuokraa kohtuuttomana.

Iltapalaksi meillä tarjottiin karjalanpiirakoita, munavoita, sekä vihersalaattia. Iltapalan hinnaksi tuli 5,50€ henkilöä kohden. Yhteensä ruokaan kului henkilöä kohden 42,50€.

Kaiken ruoan lisäksi meidän häissä oli todella suuren suosion saanut karkkibuffet! Karkkibuffettiin meillä oli varattu reippaasti karkkia, mutta ihan hirveää määrää emme kotiin häiden jälkeen kantaneet (kiitos siivouksessa auttaneet, jotka käskemättä tekivät vielä häiden jälkeisenä sunnuntaina pussit itselleen). Tarkkaa summaa en osaa sanoa karkkibuffetille, mutta karkeasti arvioituna karkkeihin meni noin 100€. Karkkibuffettia varten ostin pieniä kauhoja (7€) ja isommat emalikauhat (8,80€). Karkkibuffettia varten minulta löytyi suurin osa purnukoista. Muutaman purkin lainasin, ja kaksi kappaletta ostin buffaa varten. Yhteensä buffettiin upposi suunniteltua enemmän, mutta oli se sen arvoista. :P Niin ja menihän niihin paperipusseihin muutama euro. ;) Sanotaanko, että buffetin hinta jäi alle 200euron, mutta melko lähelle mennään kyllä tuota summaa, jos ihan jokaisen namin ja koristeen haluaa laskea. Meidän karkkibuffettiin sujahti myös pari pussillista purkkaa.
Karkkibuffetista teen todennäköisesti ihan oman postauksen, mutta alla pieni palanen meidän häiden karkkibuffetista. Melkein jokainen purkki sai koristeeksi tuollaisen lumihiutaleen. Jokaisessa lumihiutaleessa oli häihin liittyvä huumorimielellä tehty teksti esimerkiksi. Game over, I do, White wedding, Blushing Bride, Something old.

(Pieni palanen meidän karkkibuffettia)

Tarjosimme vieraille perinteisen alkumaljan onnitteluiden kohdalla, sekä yhdet juomat ruoan kanssa. Ruoan kanssa oli mahdollisuus saada lasi viiniä, olutta, siideriä tai lonkeroa. Drinkkilippujen kanssa kävimme suurta pohdintaa, mutta aivan viime hetkellä pihistimme tässä kohtaa, koska vieraille "ilmaisien" juomien tarjoaminen olisi nostanut hirveästi lopullista hintaa. Juomien hintoja en tässä kohtaa lähde erittelemään, mutta noin 1000 euron paikkeilla oli lopullinen summa pelkästään jo noiden juomien kohdalla. Tokihan lopulliseen laskuun sisältyi bändille tarjotut useammat juomat, valokuvaajien muutamat, sekä hääparin nauttimat juotavat.. Olihan tuo sulhanen sitten tarjoillut shotteja vähän isomalla kädellä vieraille, mutta sehän kuuluu asiaan. :P

Lisäksi toinen kaasoista keksi hauskan ohjelmanumeron, jossa sai etsiä drinkkilippuja juhlatilan kätköistä. ;) Yllättäen kaikki liput oli löydetty illan aikana. Näistä lipuista lisää kohdassa, jossa käsitellään ohjelmanumeroita.

Juhlapaikkana Ometta oli todella helppo koristella, koska ilman mitään koristeitakin Ometta on järkyttävän kaunis. Omaa silmääni miellytti ehdottomasti kiviset seinät, sekä puiset pöydät ja tuolit. Meillä pöydät jätettiin ilman pöytäliinoja, koska ne pöydät eivät meidän mielestä mitään liinoja tarvinneet. Pöytiin meillä tuli sellaiset pitkät lasiset alustat, joiden päälle teimme kynttilöistä asetelmia. Asetelmien väleissä oli lumispraylla maalattuja käpyjä, sekä timantteja ja lumihiutaleconfetteja. 

Jokaiseen pöytään tuli yksi kertakäyttökamera, menu ja ohjelmatötteröt. Näiden lisäksi pöydissä oli tietysti ne perus lautaset, aterimet, viinilasit, lasit, sekä servetit. Pöydän päissä oli pöytänumerot, jotka oli ehkä ainut juttu johon en panostanut ollenkaan ja se harmitti hieman, koska pöytänumerot oli sellaiset valmiit lärpäkkeet, jotka eivät pysyneet kovinkaan kivasti pystyssä (muistaakseni toinen kaasoista teippasi pöytänumerot kiinni pöytiin?).
Häiden koristeluista taidan tehdä ihan oman postauksen, koska siihen kuuluu kaikki leikkinurkat, vessan koristeet, pienet yksityiskohdat, ulkotulet jne. :) Lyhyesti: Ometasta oli todella helppo tehdä meidän mieltymyksien mukainen juhlapaikka. Vieraat kehuivat kovasti juhlapaikan tunnelmaa, joka oli mielestämme myös kovin onnistunut, vaikka takkatulesta emme päässeet nauttimaan. Onneksi järki sanoi, että juhlapaikassa ihmiset lämmittävät jo sen verran, että takan palaessa läkähdymme. Minähän selvisin koko päivän ilman mitään hartiahuivia tai boleroa! (tosin sellaista en sitten edes ostanut, koska sää vaikutti melko lämpöiseltä).

Juhlapaikka oli helppo siivota juhlien jälkeen, koska meidän täytyi vain kantaa omat tavarat pois. Muu siivous kuului paikan hoidettavaksi. Sunnuntaina olimme jo aamupäivästä siivoamassa, mutta ymmärtääkseni siivousta ei siihen aikaan olisi vielä tarvinut tehdä. Meillä vaan oli jo sunnuntaina melkoinen kiire kodin kautta lentokentälle, joten hääyön jälkeisestä aamusta ei ole mitään sellaista rauhallinen herätys, pussailua, yhteinen aamupala avioparina muistoja. Hääyön jälkeen mies veti unta melkein siihen asti, että lähdettiin kotia kohti. Minä kävin saamasassa yhdet itkupotkuraivarit juhlapaikan pihalla, koska juhlapaikan avain oli hukassa (ei tosin meidän toimesta). Onneksi kuitenkin kaikki kääntyi meidän onneksi, ja saimme tavarat pois juhlapaikalta ajoissa. 

(Ikkunalaudalla kynttelikkö, sekä nähtävästi vielä meidän yksi viiri, joka pääsi mukaan hääkuviin)

Mitähän muuta minulla olisi sanottavaa juhlapaikasta? Melkoisesti tuli taas kehuttua Omettaa, mutta mitä sitä turhia keksimään mitään negatiivista, jos ei sellaista ole. :) Kaikki sujui mainiosti koko juhlapäivän ajan. Muutamista kuvista olen löytänyt sellaisen huvittavan pehmolelun roikkuvan parven kaiteesta esimerkiksi meidän häätanssin aikana. :D Olisikohan sulhaspojat pistäneet pehmolelun roikkumaan jossain kohtaa parven kaiteesta? Kyseessä sellainen ruskea apina. Toivottavasti  ei apina sentään roikkunut vihkimisen aikana.

Selvisipä mysteeri apinan tarina heti äskeisen kirjoitettua. Kyseessä ei ollutkaan sulhaspoikien pehmolelu, vaan kyseessä onkin meidän bändin maskotti. En ole varmaan aikaisemmin kertonut meidän häissä esiintyneestä bändistä, joten tässä pientä infoa. Meidän häissä esiintyi Jack and the Rippers nimeä kantava Hyvinkäältä kotoisin oleva bändi. Voin lämpimästi suositella kyseistä bändiä! :)

Tuleeko jotain kysyttävää meidän juhlapaikasta?

(Ps. Bloggaaja ei hyödy postauksesta mitenkään,

 mutta kiitokset vielä tätäkin kautta Lehmonkärjen väelle, jos satutte tätä lukemaan.)

Uudelle nimelle & muita jutuja

Tällä viikolla sain vihdoinkin hoidettua viimeisiä virallisia asiakirjoja uudelle sukunimelle. Hävettää myöntää, että ajokortin hakemisessa meni aivan liian kauan aikaa. Ensimmäinen aika poliisilaitokselle oli jo melkein heti häämatkan jälkeen, mutta tottakai kyseisenä päivänä ei vältytty onnettomuuksilta, ja vietinkin sen päivän sitten eläinlääkäriaseman päivystyksessä. Maanantaina kävin tekemässä hakemuksen uutta ajokortin kaksoiskappaletta (tuolla nimellä sitä piti hakea) varten. Tottakai uusi ajokortti vaati uudet kuvatkin, joten aamupäivä menikin valokuvaamon ja poliisilaitoksen väliä kulkiessa. Uusi ajokortti tuli maksamaan 44€ + passikuvat 22€, eli pieni summa meni ajokortin uusimiseen. Nyt vain odottelen sitten uutta hienoa korttia saapuvaksi postipojan toimittamana. Aika hassua, että ajokortti tulee kuulemma ihan postilaatikkoon. Aikaisemmin muistan hakeneeni kortin noin kahden viikon kuluttua hakemuksesta poliisiasemalta. Kauanko teillä on mennyt kaikkien korttien uusimiseen aikaa?
Täytyy kyllä kehua erityisesti kelaa, koska heiltä uusi kortti oli saapunut jo häämatkan aikana! Poliisiasemalla virkailija totesi, että minulla ei vielä mikään hirveä kiire ollut kortti uusia, koska heidän suositus uuden kortin hakemiseen on noin 3kuukautta. Vieläkö jollain uudella rouvalla on ajokortti uusimatta? ;)

Oli muuten naurussa pitelemistä tuossa yhtenä päivänä, kun postilaatikossa oli yksi niistä minun lähettämistäni Ifolorin kertakäyttökameroille tarkoitetuista pusseista! Pussi ei sisältänyt tosissaan niitä kauan kaivattuja kuvia, vaan ihan sen minun postiin tipauttamani kertakäyttökameran. En todellakaan tiedä, että miksi tuo kyseinen kamera tuli takaisin, mutta eiköhän se selviä, kun vien sen takaisin postiin niiden muiden kameroiden kanssa, joita en vielä postittanut.
Tulisivatpa ne kahden muun kameran kuvat pian, että uskaltaisin sitten tipauttaa nuo loputkin postin kuljetettavaksi. Olisikohan tuon palautuneen kamerapussin kanssa voinut käydä jotenkin, että siitä olisi se postia jakelua hoitava laite lukenut lähettäjän tiedot? (eikö se joku laite niitä posteja lajittele..?)

Tulevalla viikolla minulla on muutamat arkivapaat, joiden aikana olen ajatellut järjestää yhden arvonnan täällä blogin puolella. Sen verran voin paljastaa, että arvottavaksi jutuksi pääsee ainakin yksi meidän häistä ylimääräiseksi jäänyt juttu. Pian ollaankin siinä tilanteessa, että kaikki meidän häistä ylimääräiseksi jäänyt on saanut joko uuden kodin tai paikan meidän kodista. Melkeinpä sitä tuli säästettyä jokaisesta jutusta yhdet kappaleet esimerkiksi. ohjelmatötteröt, nimikyltit jne.. Teitkö sinä tai oletko tekemässä jonkinlaista laatikkoa häiden muistoille?

En tiedä, että onko kuinka moni jo odotellut ihan virallisia hääpostauksia noista meidän ihanista helmikuisista häistä? :) Haastankin tässä kohtaa itseni seuraavanlaiseen tahtiin, jotta saadaan käytyä meidän hääpäivä lävitse edes ennen juhannusta. ;) Ajattelin julkaista ainakin kerran viikossa yhden postauksen koskien meidän häitä.. (Mahdollisesti innostun liikaa ja julkaisen kuitenkin koko setin kerrallaan...) Postauksien otsikoina tulette näkemään jotain seuraavanlaista:

• Hääpäivän aamu (jotain nokkelampaa keksin otsikoksi)
• Vihkiminen
• Leikitäänkö häitä (hääpäivän ohjelman esittely)
• Kaason postaus hääpäivästä ja häiden järjestelyistä
• Häiden menu
• Karkkibuffet
• Hääpäivän parhaimmat hetket
• Bändin esittely (häiden muu musiikki)
• Juhlapaikkana Lehmonkärjen Ometta! (Tämän toteutan pian, koska kyseessä toivepostaus!)
• Koristelut 

Ja tietty sitten joskus koittaa se hetki, että julkaisen uuden blogin! :)
Toivottavasti joku sitten hyppää mukaan uuden blogin pyörteisiin. 

Minulta tai oikeastaan meiltä on kysytty lukuisia kertoja häiden lopullista budjettia. Häidemme budjetiksi oli karkeasti arvioitu sellaista 10 000 euroa. Budjetissa pysyimme kevyesti. Jopa niinkin kevyesti, että lopulliseen budjettiin mahtui sisälle meidän häämatkan lennot + majoitus! (kiitos Finnmatkojen alennuksien, melkein tähän kohtaan <3 Finnmatkoille).
Mistäkö pihistimme? No, emme oikeastaan mistään sellaisesta mitä halusimme. Selkeän säästön "aiheutti" ehdottomasti vihkimisen suorittaminen juhlapaikalla, koska vältyimme hääauton hommaamisesta, sekä mahdollisesta vieraiden kuljettamisesta. Juhlapaikan oma Catering vähensi huomattavasti kuluja, koska lopullinen hinta kattoi oikeastaan kaiken. Tietysti saimme vaikuttaa siihen, että mitä se ruoka ja mahdolliset juomat tulevat maksamaan. Ometasta lisää sitten siinä omassa postauksessa. Kiinnostaako ketään tuo budjetti tämän enempää? Kerrottakoon vielä, että häälahjaksi saaduilla rahoilla emme kustantaneet häitä tippakaan. Häälahjaksi saadut rahat kuluivat osaksi häämatkalla (mm. se ihana reissu Krabille) , mutta suurin osa jäikin sitten taas säästöön odottelemaan yhteistä reissua tai jotain suurempaa hankintaa. Häälahjaksi saaduilla rahoilla ajattelimme tehdä mahdollisesti reissun Prahaan syksyllä.
Seuraavia suurempia juhlia odotellessa, nimittäin tähän rouvaan on jäänyt päälle ihan järjetön juhlien suunnittelu into! Onneksi voi suunnitella meidän pian koittavia "10vuotta yhdessä päivää", sekä miehen parikolmekymppisiä!

Huomenna 2kk avioliitossa!

Blogi on pysynyt jo hetken hiljaa. Mitään kummempaa syytä ei hiljaisuuteen ole, mutta todella kiireisen vuoden jälkeen olen ottanut aikaa ihan vain minulle ja miehelle. Pienin askelin ollaan pääsemässä kohti normaalia arkea, jossa suunnitelmat liittyvät häiden sijaan toisenlaisiin asioihin. Kuukausi häämatkasta meni vielä ihan sumussa. En saanut edes ajokorttia uusittua, koska jotenkin sitä pyöri edelleen hääpäivässä, sekä häämatkassa. Töihinkin orientoituminen vei oman aikansa, ja hetkellinen tyhjä olo pääsi täyttämään meidän molempien mielen. Hetken tuumimme, että pistämmekö asuntoa ihan kunnolla uusiksi, vai tekisimmekö vihdoinkin todella tylsälle terassille jotain. Toissa viikonloppuna purkasimme koko takapihan terassin, ja nyt pidemmillä pyhillä saimme takapihan lähes valmiiksi ja etupihakin sai yllättäen rumien laattojen tilalle puuta! Ihanaa päästä "rillailemaan" uudelle terassille. ;) Ensimmäinen projekti hoidettu avioliitossa! Meidän terassi. <3 Kyllä kelpaa kesällä loikoilla uuden puun tuoksussa. Malttaakohan sitä edes suunnata mihinkään kauemmas. ;) Vielä olisi edessä uusien pihakalusteiden, sekä grillin ostaminen, mutta niiden hankinta taitaa jäädä ensi viikonlopulle. Alla kuva ensimmäisistä kahveista melkein valmiilla terassilla. :) (Pahoittelut huonosta kännykkä laadusta).

Tietokone on saanut rauhassa pölyttyä, mutta tästä huolimatta olen muistanut sentään räpsiä kuvia hieman sillä silmällä, että ne ehkä tulevat päätymään tänne blogin puolelle. Ajattelin jakaa tässä postauksessa yhden pienen yksityiskohdan meidän häistä, nimittäin kertakäyttökamerat. Me ajattelimme, että olisi ihan hauskaa, jos vieraat saisivat ottaa kertakäyttökameroilla meille muistoja hääpäivästä sellaisen leikkimielisen kuvajahdin avulla. Ajatuksena hirmu hyvä, ja eihän nuo kamerat mitään oikeastaan maksaneet (muistaakseni 10 kameraa ostin himpun alle 50€).
Vinkkinä kuitenkin kaikille morsiamille, että kaikki valokuvaamot eivät todellakaan teetä enää filmirullia (ainakaan pienemmillä paikoilla). Me kävimme kyselemässä todella monista valokuvaamoista, ja vastaus oli aina sama "ei ole niin paljoa kysyntää, että teettäisimme rullista". Great.. Onneksi google antoi vastauksen ongelmaan! Tilasin nyt alkuun kolme "vanhanaikaista" filmirullille tarkoitettua kuvapussia Ifolorilta. Teettäminen tulee maksamaan yhdelle rullalle yli  kymmenen euroa, joten noiden yhdeksän kameran teetättäminen tuleekin siten aika mukavan hintaiseksi. Toivomme todellakin, että filmirullille on ikuistettu hauskoja, sekä mahdollisesti onnistuneita kuvia (tiedän, ettei kertakäyttökameran kuvat tule olemaan mitään huippu laadukkaita, mutta todellisia tilannekuvia, ja hauskoja muistoja tässä ollaankin keräämässä).

Hetki sitten lähtikin kolme kuvapussia kohti Ifoloria. Jännityksellä odottelemme, että saammeko pelkkiä mustia kuvia, vai jopa niinkin hauskoja otoksia, että tilaamme loput rullat ennätysvauhdilla. ;) Mietimmekin miehen kanssa, että jos olisimme tieneet näiden teettämisen olevan näin vaikeaa ja hintavaa, niin olisimme ehkä pistäneet pöytiin hieman vanhempia digikameroita. Ainakin meiltä olisi löytynyt kaksi vanhaa pokkaria, ja uskompa kavereiltakin löytyvän sen verran, että jokaiseen pöytään olisi kameran saanut.. Tai edes pariin pöytään. Tosin digikameroista saa poistettua kuvia, joten uskon näistä kertakäyttöisistä löytyvän melkosia otoksia.. :D

Harmillista oli, että yhteen tuollaiseen pussiin ei saa mahtumaan yhtä kertakäyttökameraa enempää. Ifolorille suuri kiitos, että pussit tulivat todella nopeasti (ja ilmaiseksi), mutta voisikohan tuota vielä kehittää hieman, ettei sentään jokaista kameraa kohden tarvitse omaa pussukkaa..

Onko teidän pöytiin tulossa kertakäyttöisiä kameroita tai oliko näitä teidän häissä? :) Meillä vieraat olivat ottaneet kaikki  filmirullat täyteen, joten innolla odotan noiden ensimmäisten kolahtamista postilaatikkoon. ;)

Hän on minulle muita enemmän

Häiden ja häämatkan jälkeen meiltä on kysytty moneen kertaan, että "miltä nyt sitten tuntuu olla naimisissa?". Toki asiaa on kysytty lukuisilla eri tavoilla, mutta tuon tyylisiä kysymyksiä on sadellut sen perus kyssärin lisäksi, että "koska voidaan odotella vauvauutisia?". Olen pyöritellyt moneen kertaan ideaa postauksesta "Päiväni herra x:n rouvana", joten pistetäänhän täällä blogissa perusteellinen vastaus siihen, että miltä nyt sitten tuntuu olla naimisissa ja miltä minun päiväni näyttää rouvana.

Tykkään jostain syystä lukea ihmisten blogeja, joissa on "päivä kuvina postauksia", joten tuon tyylistä postausta  on nyt sitten luvassa. En viitsinyt kertoa sellaisesta päivästä, kun olen töissä, koska teen lähes joka päivä 12 tunnin työpäiviä, eli kello 9-21 tai 21-9. Työpäivästäni en voisi kertoa juuri mitään työn luonteen vuoksi, joten saatte lukea/nähdä vapaapäiväni rouvana. ;)

Minun aamuni alkaa useimmiten melko aikaisin vapaallakin, koska vien useimmiten miehen töihin siten, että auto starttaa pihasta 6:45. Herään myöhemmin, jos en ole ajatellut käyttää päivän aikana autoa (meillä siis vaan yksi auto). Minun myöhemmin tarkoittaa myöhäisimmillään kello 9. Miehen työpaikalle on melko lyhyt matka autolla, joten olen jo siinä 7 jälkeen kotona. Useimmiten joudun hetken miettimään, että menenkö vielä hetkeksi nukkumaan, mutta yleensä nuo meidän karvakuonot tahtovat ulos. Koirien kanssa kävelen sellaisen 30-45 minuuttia joka aamu. Toisinaan vapaalla tulee tehtyä heti aamusta pidempikin lenkki, mutta yleensä lenkkiin menee jotain tuon ajan välillä. Aamu kuluu aivan samalla tavalla, kun neitinäkin. ;) (yllättävää.. eikö?)

Lenkin jälkeen syön aamupalan, ja juon kaksi kuppia kahvia (häämatkan jälkeen oli ihan hetki aikaa, että pärjäsin yhdellä kupilla aamulla!). Ensimmäisen kupin kahvia juon useimmiten tabletin äärellä selaillen muiden blogeja. :) Toisen kupin nappaan aina kylpyhuoneeseen siinä kohtaa, kun meikkaan ja laitan hiukset. Useimmiten aamulenkki on vedetty sellaiseen tahtiin, että tarvetta suihkulle ei ole, mutta tänään olikin sitten melkoinen lenkki, joten ennen aamupalaa kävin pikaisesti suihkussa. :)

Postausta varten oli pakko väsätä miehen nimeämä "rouva nuttura". ;) Ennen avioliittoa nuttura kantoi nimeä "asiallinen neiti x". Laittautumisen jälkeen täytin tiskikoneen, petasin sängyn ja heitin koirille parit luut (ihan perus arkea siis rouvanakin). Tämän perus aamun jälkeen hyppäsin autoon ja suuntasin kohti ruokakauppaa kellon ollessa lähempänä 11. Kaupasta ostin koko viikon ruoat (viikon aikana toivottavasti tarvitsee hakea vain tuoreita hedelmiä ja maitoa).

Kuvassa vain osa ostoksista, koska en kuvitellut kenenkään jaksavan selata kuvia meidän ruokaostoksista. ;) Kaupasta palasinkin melko nälkäisenä, joten söin ylimääräiseksi jääneet gluteenittomat tortillalevyt nopeasti tehdyllä täytteellä (lue: kaikkea mitä kaapista löytyi). Kuuluukohan tämä jotenkin parisuhteessa eläviin, että ruokaa ei vaan osaa tehdä sellaista sopivaa satsia. Meillä nimittäin tortillojen täytteitä on syöty oikeana tortilla päivänä, salaattina ja tänään vielä vetäsin tuon kahden tortillan setin. ;) Salaatti tosin oli jo uudelleen tehtyä. 

Syömisen jälkeen soitin jotain todella tärkeää asiaa äidilleni (ihan perus juttu vapaalla). :)

Jossain kohtaa nappasin kuvan tiskikoneesta käynnissä...

Tässä kohtaa en oikeasti tehnyt mitään erityistä. Hetken luin kirjaa, jonka lainasin viime viikolla yhdeltä tosi hyvältä ystävältä. <3 (aamupuuron äärelle vaan terveisiä). ;) 

Kirjaa luin melkein tunnin, jonka jälkeen roikuin hetken netissä ideoiden miehen syntymäpäivälahjaa. Sain jo sen verran valmiiksi, että varasin yhden yön yhdestä hotellista (tästä lisää myöhemmin). Avioliitto muutti ehkä sitä, että hankitaan asioita vielä enemmän yhdessä.. Nytkin tuota lahjaa miettiessä halusi mielummin yhteisen "elämyksen", kun jotain tavaraa. 

Kellon ollesa yli kaksi ajattelin tästä postauksesta tulevan niin tylsän, että hetken meinasin jo lopettaa koko päivän kuvaamisen. :D Mietin, että miten saisin jotain vähän normaalista poikkeavaa, joten tein meidän häälahjaksi saadulla sydämenmuotoisella "muotilla" muutaman letun. ;) Oikeasti muotti on tarkoitettu kananmunien paistamiseen, mutta toimi lettutaikinallakin. Avioliitto muutti meidän lettujen muodon. ;)

Lettujen paistamisen jälken imuroin koko asunnon, sekä yritin toimia nopeasti, koska kohta olikin jo aika hakea mies pois töistä.

Miehen haettuani töistä lähdin hakemaan miehen (!!!) H&M pakettia (itsehän olen tämän vuoden postimyynti lakossa). Miehelle tuli kahdet housut, kolme hupparia ja trikoopaita. Postista saavuttuani mietin huomisen passikuvauksen vaatteita (joo nehän näkyy ihan hirveästi kuvassa). Stressasin myös mahdollista sadepäivää, koska muuten hiukseni kihartuvat, jos menen pyräillen valokuvaan (ehkä heräänkin 6:45 huomennakin, jotta saan autolla hurautettua tuon mahdottoman parin kilometrin matkan).

Suurimpia muutoksia avioliiton aikana tähän mennessä on tapahtunut tuon uuden sukunimen takia. Tärkeitä asioita hoitaessa pitää muistaa esittäytyä oikealla nimellä. Lompakossa seikkailee tällä hetkellä vielä muutama kortti vanhalla nimellä, mutta onhan se vaan ihan mahtavaa kulkea miehen kanssa samalla nimellä. Eilenkin meitä puhuteltiin "perhe x:nä". <3 

Vaatehuoneessa etsiessäni vaatteita nappasin käteeni minun ja toisen kaasoni kirjevihon vuodelta 2003! Tottakai piti lukea vihko lävitse, ja tiedättekö mitä olen 2003 kirjoittanut!!! (En ikinä uskonut, että julkaisisin netissä jotain näinkin hmmm.. hämmentävää):

Tekstin jouduin tolleen tökerösti katkaisemaan, koska "runon" loppu oli ihan mieletöntä kuraa. :D Tekisi mieli kirjoittaa tuolle tyttöselle, että "hei sä menitkin naimisiin". ;) Kuinka moni teistä kirjoitti kirjevihkoja? Pikkasen posket punasena selasin noita sivuja.. Aika pieniä on ongelmat ollut teininä. Miehenikin on mainittu kyseisessä kirjevihossa, mutta ihan minuun liittymättömänä.

Vaatehuoneessa havahduin kellon olevan jo sen verran, että rupesin tekemään ruokaa, josta en muistanut kuvaa ottaa. Tähän asti päivä on kulunut todellakin lähes samanlaisena, kuin ennen avioliittoa. Muutamissa kohdissa päivää olen hoitanut asioita, joissa olenkin ollut eri sukunimellä (yllättävää). Näin reilu kuukausi häiden jälkeen häät ja häämatka ovat paljon puheissa mukana. Kuinkakohan kauan hääpäivä pysyy näin tärkeänä?

Illalla kuvasin vielä muutamia juttuja, mutta oikeastaan iltani koostui koirien kanssa tehdystä lenkistä, valokuvien siirtämisestä koneelle, miehen kanssa ruoan syömisestä, siskon kanssa puhelimessa puhumisesta.. Ja pitihän sitä vielä selata kerran kuvat häämatkalta.
Kuva on otettu häämatkalta yhtenä iltana, kun olimme rannalla auringonlaskuun:

Kuuntelin meidän häiden Spotify listaa ja osuvasti viimeinen kappale tälle illalle oli Johanna Kurkelan ja Juha Tapion ihana "Muita enemmän":

Lupasin tässä postauksessa perusteellisen vastauksen siihen, että miltä tuntuu olla naimisissa. Oikeasti se on jotain ihan mieletöntä, mutta ehkä jokainen tuntee ja kokee sen erilailla. Minulle tämä tuntuu tällä hetkellä juuri täydelliseltä. Edelleen tiskaan, käyn kaupassa, mutta pidän jokaisesta hetkestä juuri tällä hetkellä tuon miehen vaimona. <3 Hän on minulle muita enemmän. ;)

Seuraavaksi tulossa postausta häiden pienistä yksityiskohdista. :)

Kuukausi sitten sanoimme tahdon

"Voit valita tuhansista teistä.

Voit valita, ja voit erehtyä.

Kunhan vain valitset oikein 

mihin kohtaan, kenen syliin

painat lopulta pääsi."

-Tommy Taberman-

Kuukausi kulunut häistä. Näin ei varmaan useinkaan käy, että heti seuraavassakin kuussa 22 päivä on lauantai. :) Tasan neljä viikkoa sitten oli täydellinen päivä, jota olemmekin fiilistelleet kuluneen kuukauden aikana useita kertoja. Uskomatonta, että siitä on jo kuukausi! <3 Ei ole vielä ehtinyt olemaan päivääkään, että emme olisi puhuneet häistä tai häämatkasta. Yhdestä matkatoimistosta soitettiin tänään, että olen mukana matkalahjakortin arvonnassa! (en kyllä muistanut osallistuneeni, mutta vanhalla nimellä olinkin osallistunut). Toivottavasti onni osuisi meidän kohdalle. Voisi vetäistä ihan kepeesti vielä sellaisen häämatka osa. kakkosen. 

Täytyy myöntää, että tänään sain vasta karkkibuffan purkit viimeistäkin purkkia myöten pestyä. Muutamaan purkkiin jätin vielä lumihiutaleet paikalleen (lumihiutaleista lisää myöhemmin karkkibuffa postauksessa). Odotan jo kovasti, että saisin esitellä enemmänkin meidän häistä, mutta ne kuvat... 

Huomaan, että minuun iskee taas mieletön "tätä saatan tarvita vielä joskus" kohtaus.. Mistään häihin liittyvästä en haluaisi luopua ja kaikelle keksin jonkun käyttötarkoituksen. ;) Onneksi on jo osa tavaroista saatu sovittua uudelle omistajalle, ja sunnuntaina lähtee todennäköisesti ensimmäiset odottelemaan uusia häitä. :) Nyt vain tyhjentämään vierashuonetta häätavarasta, jotta saadaan vihdoinkin vierashuone taas takaisin siihen oikeaan tarkoitukseen. Tosin haluaisin tyhjentää koko huoneen kaikesta, ja heittää seinille uudet tapetit ja lattialle uutta laminaattia. Harmi vain, että vierashuoneen tavarat ovat niin vanhoja, että seuraava niiden paikka taitaa olla kierrätyskeskus tai kaatopaikka.

Mangomargarita. I like. <3

(Kuva yllättäen häämatkalta)

Mutta mitä tapahtui varikolla..

Tästä ei kovin kummoista postausta saa aikaiseksi, mutta ajattelin vielä kuvia odotellessa postata meidän häiden varikosta (voisin kuvitella, että valokuvaajat eivät ole käyneet kuvaamassa vessoissa). Eli meidän häissä oli melkoisen kattava "varikko" nimeä kantanut huoltopiste. Purin tavarat korista melkein viimeisenä, joten en tästä aikaisemmin edes olisi voinut tehdä postausta. Oikeastaan mikään varikosta kadonnut ei yllättänyt, koska kyllähän sitä oli kerätty tätä huoltopistettä sillä silmällä, että varaudumme lähes kaikkiin pieniin vaivoihin, jotka voivat yllättää kesken juhlinnan. Melko vähällä olivat vieraamme pärjänneet. :)

Meidän varikko oli rakennettu sellaiseen tummaan neliskulmaiseen koriin, joten alhaalla kuva väliaikaisesta korista, jossa tavarat odottelivat meidän häitä. :) Harmillista, että varikosta ei ole yhtään kuvaa "tositoimissa". Ajattelin ihan tylysti vain listata, että mitä korissa oli, ja mitä korista oli tarvittu. Kuvassa oleva sisältö ei ihan pidä paikkaansa, joten korjaan sitä tuossa alhaalla.

Varikolta löytyi ja oli käytetty:

* Hiuslakka: Morsiankin tarvitsi hiuslakkaa varikolta. Uskoisin, että muutama vieras oli myös tätä käyttänyt, koska vessassa tuoksui usein hiuslakka. :) Kyseessä siis sellainen pieni pullo, jolla pärjättiin todella hyvin.

* Tamppoonit: Kukaan ei tarvinut, eli avaamaton paketti tuli takaisin kotiin.

* Siteitä: Noin puolet kulunut, joten oli tarpeen!

* Vanupuikot: Paketti oli avattu, mutta en lähtenyt laskemaan, että paljonko niitä oli kulunut. ;)

* Laastari: Avaamaton paketti, ei tarvittu.

* Rakkolaastari: Yksi kappale oli otettu paketista.

* Särkylääke: Kaksi kappaletta oli tarvittu 500mg Panadolia.

* Rennie: Unohtui siitä virallisesta varikosta! En tiedä, että olsiko joku tarvinut. 

* Käsirasva (pieni tuubi): Oli tarvittu.

* Sukkahousut: Ei tarvittu.

* 2 Kpl Kaalimadon kondoomeja, yksi paketti oli kadonnut, mutta ei tietoa, että käytettiinkö jo juhlahumussa. :D Toivon, että tuli tarpeeseen, mutta vasta häiden jälkeen. ;) Ps.. Nämä eivät olisi päässeet varikolle, mutta Helsingin häämessuilla oli kaalimadon esittelijä, joka nämä tyrkkäsi käteen. :P

* Hiuspinnejä: Kului paljon! Olisikohan paketissa ollut n.30kpl ja montaa ei enää paketissa ole.

Varikkoon oli tarkoitus sujauttaa myös lankaa ja neula, joka olisi ollut tarpeen ainakin silloin, kun mekkoni hieman repesi tyllistä. ;) Muuta en ainakaan muista, että varikolla olisi ollut. Hiusharja ja kampa oli mielessä ennen häitä, mutta eipä tullut enää ostettua erikseen.. Mietin myös jälkikäteen, että spary dödö olisi voinut olla yksi varikon jutuista? Ei sillä, että häissämme olisi hiki haissut. :D

Näin siis meidän varikolla. :)

Päiväni prinessana osa.1

Sain tänään viestin valkuvaajalta/videokuvaajalta, että saamme pian kuvia ja videon, mutta videon kanssa onkin hieman ollut enemmän työtä. :) Hyväähän kannattaa odottaa, joten kaivoin oman kamerani, sekä kännykän albumeista kuvia morsiamen pukeutumisesta. Pahoittelen, että osa kuvista meni melko rakeisiksi, koska jouduin rajaamaan ympärilläni hääräävät ihmiset pois, sekä omat kasvot, koska pysyn ainakin toistaiseksi vielä näinkin "anonyyminä". Blogin pistäminen salaiseksi ei houkuttele, joten kestäkää minun kehnot muokkaukset. 

Tuntuu, että postaukset eivät nyt ihan kulje oikeassa järjestyksessä, mutta älkää antako sen haitata. En vain malttanut enää olla esittelemättä minun hääpukua, sekä asusteita. Seuraavassa postauksessa tulen todennäköisesti kertomaan hääviikosta, sekä päivä ennen häitä tapahtumista (päivä ennen tuli muutama muutos, sekä miehelle kiireessä välähdys peltipoliisista.. Onneksi selvisi pelkällä huomautuksella).

Hääpäivän aamusta tulee ehdottomasti oma postaus, koska se oli täynnä mielettömiä fiiliksiä, vaikka sainkin hääpäivänä nimityksen maailman rauhallisin morsian! 

Ehkä rauhallisuuteen vaikutti minun ja mieheni pitkä parisuhde. En vain keksinyt, että mitä minun olisi pitänyt jännittää. Ei ainakaan miestäni, koska tiedän hänen pitävän minusta juuri tällaisena kuin olen. En pitänyt häitä ennen mitään kuntokuureja, koska mielestäni se on tyhmää, jos ei ota kuntoilua häiden jälkeen elämäntavaksi. Minulla liikunta on kuulunut aina elämääni, mutta tästäkin huolimatta minullakin on heikot kohtani. :) 

Maailma ei kuitenkaan romahtanut mehevään finniin silmienvälissä juuri hääpäivänä. Mieheni ei kuulemma ollut huomannut koko finniä, vaan tokaisi rakastavansa minua, vaikka olisin astellut parvelta kymmenen finniä naamassa tai jätesäkkiin pukeutuneena.

Tästä pitkästä tarinasta päästään vihdoinkin hetki hetkeltä minun valmistautumiseen hääpäivänä. Pukeuduin juhlapaikalla parvella yhdessä toisen kaason, sekä meidän laulajan (ystävä) kanssa. Häämekon kanssa kaksi avustajaa oli juuri sopivasti, koska  yhden kanssa mekon pukeminen olisi ollut lähes mahdotonta muhkean helman takia.

Saavuin juhlapaikalle neuleessa, jossa oli todella iso pääntie, jotta hiukset eivät kärsisi vaatteiden vaihtamisesta. Neuleen lisäksi jaloissani oli rennot kotipöksyt. Pian juhlapaikalle saapumiseni jälkeen kaasot, pikkusiskoni, sekä äiti pukeutuivat omiin mekkoihinsa. Täytyy todeta, että jokainen oli kyllä onnistunut omissa mekoissaan täydellisesti! Heidän pukeuduttuaan oli aika sanoa heipat äidille ja pikkusiskolle. Tässä kohtaa toinen kaasoista kiikutti vieheet alakertaan, sekä teki todennäköisesti vielä viimeisiä valmisteluja. Kaaso joutui myös komentamaan innokkaimat vieraat takaisin bussiin! ;) 

Pukeutuminen aloitettiin sukkahousuilla ja vannehameella. Alusvaatteet olin pukenut jo aikaisemmin, joka olikin hyvä juttu, koska bändi oli vastapäätä parvella valmistelemassa heidän laitteitaan. Vannehameen alle sujautettiin sukkanauha, joka harmikseni oli niin iso, että en voinut pitää sitä jalassani. Sujatin sukkanauhan takaisin paikoilleen juuri ennen sukkanauhanheittoa. Sukkanauhan sai minun lapsuudenystävän mies, joten sieltä suunnalta odottelemme tietysti seuraavaa kutsua häihin.

Kaaso (isosisko) avasi pukupussin ja paljasti tuon täydellisen puvun. <3 Vitsit sitä hetkeä, kun sujahdin tuohon pukuun. Pukuun sujahtaminen onnistui ongelmitta, eikä meikki tai hiukset kärsineet sukelluksesta lainkaan. Pikainen suihkaus hiuslakkaa ja pukeutuminen sai jatkua.. 

Jos jotain olisin muuttanut puvussani, niin ehdottomasti tuon vetoketjun tilalle napit tai nyörit. Mekossani oli niin monta kerrosta tuota kangasta, että vetoketjua sai todella varovasti vetää ylöspäin. Eikä varovaisilla vedoilla mekon sulkeminen ollut ollenkaan helppoa. Onneksi kaasolla oli jäätävät hermot ja hän uskalsi vetää vetoketjun kiinni pelkäämättä, että se hajoaa. Onneksi Glamourissa vakuuteltiin, että vetoketju kestää, vaikka ei ole se parhain mahdollinen tämän mekon kohdalla. 

Tässä kuvassa mekon laahus on vielä nostettuna ylös. Vielä viiemeisiä asetteluja ennen mekon sulkemista. :)

Kengät jalkaan. Huomatkaa, että minun kenkäni vaihtuivat niistä ihanista näihin melkein yhtä ihaniin. En tosissaan olisi jaksanut kävellä 8cm koroilla koko iltaa, joten päädyin juuri ennen mekon lyhentämistä näihin 3cm korkoihin, jotka oli oikeasti todella hyvä päätös. Kengät eivät näkyneet koko juhlan aikana yhtä leikkiä lukuunottamatta, joten melko sama mitä mekon alla oli. 

Harmillista, että ostamamme kenkätarrat taisi jäädä kuvaamatta juhlan aikana. Miehen kengästä oli toinen "Game over" tarra kadonnut juhlien aikana, mutta minun "I do" komeilee edelleen kengänpohjassa.

Muutamia kuvia mekosta tähän väliin. Ylhäällä kuvassa myös kaason mekkoa. Kummallakin kaasolla oli samanlaiset mekot. Ihan täydelliset valitsivat. Täytyy sanoa, että vieraat olivat ymmärtäneet todella hyvin pukukoodin. Saimme ihastella mitä kauniimpia juhlavieraita! 

Alhaalla kuva, joka on otettu kaksi viikkoa ennen häitä. Sain ohjeeksi Glamourista, että mekkoa tulisi sovittaa vielä kaksi viikkoa ennen, jotta on aikaa korjata mekkoa, jos on päässytkin laihtumaan tai lihomaan. Mekko istui päällä edelleen hyvin, vaikka mekkoa oli pienennetty jo joulukussa!

Mekon lisäksi minulla oli sininen sukkanauha. Hiuksiin en laittanut mitään koristeita, koska se olisi todennäköisesti ollut jo hieman liikaa. Korviini valitsin ihanat Sassi- korun korvakorut, jotka ystäväni mies toimitti kaasolleni n.15 minuuttia ennen vihkimistä. Korvakorut saivat kaverikseen joululahjaksi saamani Kalevalan lumihiutalekaulakorun.

Hääpäiväksi en hankkinut laukkua, koska uskoin sen olevan melkoinen turhake. Tarkoituksenani ei ollut pitää mukana kännykkää, joka olisi ollut todennäköisesti laukun ainoa tavara. Juhlapaikan vessassa oli "varikko", joka sisälsi kaiken sen mitä laukku olisi todennäköisesti sisältänyt. Huulikiilto oli jemmassa parvella kameralaukussa, mutta arvatkaa vaan, että tuliko kiiltoa sipaistua edes hääkuvia varten. Onneksi hääkuvien aikana oli vielä meikit ojennuksessa. Tosin sitä ne oli kyllä vielä juhlapaikalta postuttuakin.

Ammattitaitoinen porukka oli ehdottomasti laittamassa minua valmiiksi hääpäivääni. Kiitos siis Hyvinkään Studio Lilian Marianne & Piia! <3 Kuvia kampauksesta, kynsistä ja mahdollisesti pieni pala meikkiä myöhemmissä postauksissa.

Haluatteko nähdä häämekkoni kuntoa häiden jälkeen. ;) Melkein tapahtui Trash the dress hääjuhlan aikana. Rakastan tuota mekkoa edelleen revenneestä tyllistä, todella likaisesta helmasta ja tällä hetkellä todella ryppyisestä ulkomuodosta huolimatta. Onneksi revennyt tylli ei näkynyt ollenkaan, ja kyseessä oli tosiaan noin 20cm laahuksen reunaa. Hups.. sanoi mies, kun juuri ennen häävalssia astui laahuksen päälle. Hetkeä myöhemmin laahus oli nostettu jo ylös valssin ajaksi. 

Jaksoiko kukaan lukea loppuun kilometripostausta? :)

Lahjat

En ole saanut vielä valokuvaajilta kuvia häistä, joten kuvasin itse meidän saamat lahjat ja esittelen ne tässä postauksessa. Kutsuun olimme kirjoittaneet seuraavan tekstin: "Mukavinta meistä on nähdä teitä, mutta jos kuitenkin haluatte muistaa meitä: älkää tuoko tavaraa suotta, sitä kerätty on jo kahdeksan vuotta. Ihanaa olisi toisillemme antaa aikaa, ja lähteä kokemaan matkan taikaa." 

Suurin osa vieraista muistikin meitä meidän yhteiselle häämatkatilille, vaikka tärkeintä olikin että kaikki kutsutut vain pääsisivät paikalle. Teimme juhlapaikalle kuitenkin pienen lahjapöydän, johon sijoitimme myös jo aikaisemmin blogissa vilahtaneen puisen korttilaatikon. Selkeästi vieraat olivat vilkaiseet täältä blogista, että mitä rahan sijaan voisi tuoda, koska lähes kaikki jutut oli poimittu näppärästi tekemästäni kollaasista, jossa olin mahdollisia lahjoja miettinyt. :) 

 

Kamera (Canon E0S600D)

Viivi & Wagner Hääkirja

2 Kpl Viinilaseja

2 kpl tyynyliinoja + Viivi & Wagner kirja

Tommy Taberman viinilasit + Karahvi

Viiniä, kuoharia & suklaata

Lahjakortti Marimekolle (Tällä ostetaan ne Tuuli pussilakanat)

Puinen sydän (pääsi tänään seinälle)

Suihkuun uusi letku ;) (joku oli huomannut, että vanha "vähän" falskasi)

2kpl tiskirättejä, sekä sydämen muotoinen munan paisto juttu

Jääkaappirunoutta :) Hauska idea häälahjaksi

Näiden lahjojen lisäksi minä sain jo jouluna yhden lahjakortin erääseen kampaamoon/kauneushoitolaan. Hyödynsin lahjakortin näihin (turhaa tai ei, mutta olihan ne tosi nätit):

(Tosiaan irrotin kynnet lentokoneessa häämatkalta palatessa, koska en kuitenkaan olisi voinut geelikynsiä pitää töissä.. Ehkä kesälomalla uudestaan (?)). Sain kyllä muutaman katseen, kun nitkuttelin noita irti. ;) 

Heti häämatkalta palattuani nappasin käteeni meidän polttarikansiot. Hämmästelin taas kerran, että miten meidän kummankin polttarit olivat niin uskomattomat. Häissä selasimme jo kasioita, mutta minä en ollut huomannut viimeisellä sivulla olevaa runoa/ajatusta.. Tirautinhan taas kertaalleen yhdet kyyneleet:

"Kun istun sinun vierellesi en kysy en vastaa, sillä tiedät jo että pisaraakaan ei puutu.

  Olen kotona, riisun saappaani, olen pilven painoinen".

Edellämainituin sanoin päättyi minun polttarikansio. <3 Odotan jo kovasti, että saisimme pitää illanistujaiset, joissa voisi muistella häitä ja polttareita! Vielä kerran: mun polttarit oli ihan parhaimmat. Eihän tosin polttareilta olisi voinut muuta odottaa, koska mukana oli kaikki parhaimmat tytöt! <3 (yksi tytsy taisi puuttua).