Blogi on pysynyt jo hetken hiljaa. Mitään kummempaa syytä ei hiljaisuuteen ole, mutta todella kiireisen vuoden jälkeen olen ottanut aikaa ihan vain minulle ja miehelle. Pienin askelin ollaan pääsemässä kohti normaalia arkea, jossa suunnitelmat liittyvät häiden sijaan toisenlaisiin asioihin. Kuukausi häämatkasta meni vielä ihan sumussa. En saanut edes ajokorttia uusittua, koska jotenkin sitä pyöri edelleen hääpäivässä, sekä häämatkassa. Töihinkin orientoituminen vei oman aikansa, ja hetkellinen tyhjä olo pääsi täyttämään meidän molempien mielen. Hetken tuumimme, että pistämmekö asuntoa ihan kunnolla uusiksi, vai tekisimmekö vihdoinkin todella tylsälle terassille jotain. Toissa viikonloppuna purkasimme koko takapihan terassin, ja nyt pidemmillä pyhillä saimme takapihan lähes valmiiksi ja etupihakin sai yllättäen rumien laattojen tilalle puuta! Ihanaa päästä "rillailemaan" uudelle terassille. ;) Ensimmäinen projekti hoidettu avioliitossa! Meidän terassi. <3 Kyllä kelpaa kesällä loikoilla uuden puun tuoksussa. Malttaakohan sitä edes suunnata mihinkään kauemmas. ;) Vielä olisi edessä uusien pihakalusteiden, sekä grillin ostaminen, mutta niiden hankinta taitaa jäädä ensi viikonlopulle. Alla kuva ensimmäisistä kahveista melkein valmiilla terassilla. :) (Pahoittelut huonosta kännykkä laadusta).
Tietokone on saanut rauhassa pölyttyä, mutta tästä huolimatta olen muistanut sentään räpsiä kuvia hieman sillä silmällä, että ne ehkä tulevat päätymään tänne blogin puolelle. Ajattelin jakaa tässä postauksessa yhden pienen yksityiskohdan meidän häistä, nimittäin kertakäyttökamerat. Me ajattelimme, että olisi ihan hauskaa, jos vieraat saisivat ottaa kertakäyttökameroilla meille muistoja hääpäivästä sellaisen leikkimielisen kuvajahdin avulla. Ajatuksena hirmu hyvä, ja eihän nuo kamerat mitään oikeastaan maksaneet (muistaakseni 10 kameraa ostin himpun alle 50€).
Vinkkinä kuitenkin kaikille morsiamille, että kaikki valokuvaamot eivät todellakaan teetä enää filmirullia (ainakaan pienemmillä paikoilla). Me kävimme kyselemässä todella monista valokuvaamoista, ja vastaus oli aina sama "ei ole niin paljoa kysyntää, että teettäisimme rullista". Great.. Onneksi google antoi vastauksen ongelmaan! Tilasin nyt alkuun kolme "vanhanaikaista" filmirullille tarkoitettua kuvapussia Ifolorilta. Teettäminen tulee maksamaan yhdelle rullalle yli kymmenen euroa, joten noiden yhdeksän kameran teetättäminen tuleekin siten aika mukavan hintaiseksi. Toivomme todellakin, että filmirullille on ikuistettu hauskoja, sekä mahdollisesti onnistuneita kuvia (tiedän, ettei kertakäyttökameran kuvat tule olemaan mitään huippu laadukkaita, mutta todellisia tilannekuvia, ja hauskoja muistoja tässä ollaankin keräämässä).
Hetki sitten lähtikin kolme kuvapussia kohti Ifoloria. Jännityksellä odottelemme, että saammeko pelkkiä mustia kuvia, vai jopa niinkin hauskoja otoksia, että tilaamme loput rullat ennätysvauhdilla. ;) Mietimmekin miehen kanssa, että jos olisimme tieneet näiden teettämisen olevan näin vaikeaa ja hintavaa, niin olisimme ehkä pistäneet pöytiin hieman vanhempia digikameroita. Ainakin meiltä olisi löytynyt kaksi vanhaa pokkaria, ja uskompa kavereiltakin löytyvän sen verran, että jokaiseen pöytään olisi kameran saanut.. Tai edes pariin pöytään. Tosin digikameroista saa poistettua kuvia, joten uskon näistä kertakäyttöisistä löytyvän melkosia otoksia.. :D
Harmillista oli, että yhteen tuollaiseen pussiin ei saa mahtumaan yhtä kertakäyttökameraa enempää. Ifolorille suuri kiitos, että pussit tulivat todella nopeasti (ja ilmaiseksi), mutta voisikohan tuota vielä kehittää hieman, ettei sentään jokaista kameraa kohden tarvitse omaa pussukkaa..
Onko teidän pöytiin tulossa kertakäyttöisiä kameroita tai oliko näitä teidän häissä? :) Meillä vieraat olivat ottaneet kaikki filmirullat täyteen, joten innolla odotan noiden ensimmäisten kolahtamista postilaatikkoon. ;)
Häiden ja häämatkan jälkeen meiltä on kysytty moneen kertaan, että "miltä nyt sitten tuntuu olla naimisissa?". Toki asiaa on kysytty lukuisilla eri tavoilla, mutta tuon tyylisiä kysymyksiä on sadellut sen perus kyssärin lisäksi, että "koska voidaan odotella vauvauutisia?". Olen pyöritellyt moneen kertaan ideaa postauksesta "Päiväni herra x:n rouvana", joten pistetäänhän täällä blogissa perusteellinen vastaus siihen, että miltä nyt sitten tuntuu olla naimisissa ja miltä minun päiväni näyttää rouvana.
Tykkään jostain syystä lukea ihmisten blogeja, joissa on "päivä kuvina postauksia", joten tuon tyylistä postausta on nyt sitten luvassa. En viitsinyt kertoa sellaisesta päivästä, kun olen töissä, koska teen lähes joka päivä 12 tunnin työpäiviä, eli kello 9-21 tai 21-9. Työpäivästäni en voisi kertoa juuri mitään työn luonteen vuoksi, joten saatte lukea/nähdä vapaapäiväni rouvana. ;)
Minun aamuni alkaa useimmiten melko aikaisin vapaallakin, koska vien useimmiten miehen töihin siten, että auto starttaa pihasta 6:45. Herään myöhemmin, jos en ole ajatellut käyttää päivän aikana autoa (meillä siis vaan yksi auto). Minun myöhemmin tarkoittaa myöhäisimmillään kello 9. Miehen työpaikalle on melko lyhyt matka autolla, joten olen jo siinä 7 jälkeen kotona. Useimmiten joudun hetken miettimään, että menenkö vielä hetkeksi nukkumaan, mutta yleensä nuo meidän karvakuonot tahtovat ulos. Koirien kanssa kävelen sellaisen 30-45 minuuttia joka aamu. Toisinaan vapaalla tulee tehtyä heti aamusta pidempikin lenkki, mutta yleensä lenkkiin menee jotain tuon ajan välillä. Aamu kuluu aivan samalla tavalla, kun neitinäkin. ;) (yllättävää.. eikö?)
Lenkin jälkeen syön aamupalan, ja juon kaksi kuppia kahvia (häämatkan jälkeen oli ihan hetki aikaa, että pärjäsin yhdellä kupilla aamulla!). Ensimmäisen kupin kahvia juon useimmiten tabletin äärellä selaillen muiden blogeja. :) Toisen kupin nappaan aina kylpyhuoneeseen siinä kohtaa, kun meikkaan ja laitan hiukset. Useimmiten aamulenkki on vedetty sellaiseen tahtiin, että tarvetta suihkulle ei ole, mutta tänään olikin sitten melkoinen lenkki, joten ennen aamupalaa kävin pikaisesti suihkussa. :)
Postausta varten oli pakko väsätä miehen nimeämä "rouva nuttura". ;) Ennen avioliittoa nuttura kantoi nimeä "asiallinen neiti x". Laittautumisen jälkeen täytin tiskikoneen, petasin sängyn ja heitin koirille parit luut (ihan perus arkea siis rouvanakin). Tämän perus aamun jälkeen hyppäsin autoon ja suuntasin kohti ruokakauppaa kellon ollessa lähempänä 11. Kaupasta ostin koko viikon ruoat (viikon aikana toivottavasti tarvitsee hakea vain tuoreita hedelmiä ja maitoa).
Kuvassa vain osa ostoksista, koska en kuvitellut kenenkään jaksavan selata kuvia meidän ruokaostoksista. ;) Kaupasta palasinkin melko nälkäisenä, joten söin ylimääräiseksi jääneet gluteenittomat tortillalevyt nopeasti tehdyllä täytteellä (lue: kaikkea mitä kaapista löytyi). Kuuluukohan tämä jotenkin parisuhteessa eläviin, että ruokaa ei vaan osaa tehdä sellaista sopivaa satsia. Meillä nimittäin tortillojen täytteitä on syöty oikeana tortilla päivänä, salaattina ja tänään vielä vetäsin tuon kahden tortillan setin. ;) Salaatti tosin oli jo uudelleen tehtyä.
Syömisen jälkeen soitin jotain todella tärkeää asiaa äidilleni (ihan perus juttu vapaalla). :)
Jossain kohtaa nappasin kuvan tiskikoneesta käynnissä...
Tässä kohtaa en oikeasti tehnyt mitään erityistä. Hetken luin kirjaa, jonka lainasin viime viikolla yhdeltä tosi hyvältä ystävältä. <3 (aamupuuron äärelle vaan terveisiä). ;)
Kirjaa luin melkein tunnin, jonka jälkeen roikuin hetken netissä ideoiden miehen syntymäpäivälahjaa. Sain jo sen verran valmiiksi, että varasin yhden yön yhdestä hotellista (tästä lisää myöhemmin). Avioliitto muutti ehkä sitä, että hankitaan asioita vielä enemmän yhdessä.. Nytkin tuota lahjaa miettiessä halusi mielummin yhteisen "elämyksen", kun jotain tavaraa.
Kellon ollesa yli kaksi ajattelin tästä postauksesta tulevan niin tylsän, että hetken meinasin jo lopettaa koko päivän kuvaamisen. :D Mietin, että miten saisin jotain vähän normaalista poikkeavaa, joten tein meidän häälahjaksi saadulla sydämenmuotoisella "muotilla" muutaman letun. ;) Oikeasti muotti on tarkoitettu kananmunien paistamiseen, mutta toimi lettutaikinallakin. Avioliitto muutti meidän lettujen muodon. ;)
Lettujen paistamisen jälken imuroin koko asunnon, sekä yritin toimia nopeasti, koska kohta olikin jo aika hakea mies pois töistä.
Miehen haettuani töistä lähdin hakemaan miehen (!!!) H&M pakettia (itsehän olen tämän vuoden postimyynti lakossa). Miehelle tuli kahdet housut, kolme hupparia ja trikoopaita. Postista saavuttuani mietin huomisen passikuvauksen vaatteita (joo nehän näkyy ihan hirveästi kuvassa). Stressasin myös mahdollista sadepäivää, koska muuten hiukseni kihartuvat, jos menen pyräillen valokuvaan (ehkä heräänkin 6:45 huomennakin, jotta saan autolla hurautettua tuon mahdottoman parin kilometrin matkan).
Suurimpia muutoksia avioliiton aikana tähän mennessä on tapahtunut tuon uuden sukunimen takia. Tärkeitä asioita hoitaessa pitää muistaa esittäytyä oikealla nimellä. Lompakossa seikkailee tällä hetkellä vielä muutama kortti vanhalla nimellä, mutta onhan se vaan ihan mahtavaa kulkea miehen kanssa samalla nimellä. Eilenkin meitä puhuteltiin "perhe x:nä". <3
Vaatehuoneessa etsiessäni vaatteita nappasin käteeni minun ja toisen kaasoni kirjevihon vuodelta 2003! Tottakai piti lukea vihko lävitse, ja tiedättekö mitä olen 2003 kirjoittanut!!! (En ikinä uskonut, että julkaisisin netissä jotain näinkin hmmm.. hämmentävää):
Tekstin jouduin tolleen tökerösti katkaisemaan, koska "runon" loppu oli ihan mieletöntä kuraa. :D Tekisi mieli kirjoittaa tuolle tyttöselle, että "hei sä menitkin naimisiin". ;) Kuinka moni teistä kirjoitti kirjevihkoja? Pikkasen posket punasena selasin noita sivuja.. Aika pieniä on ongelmat ollut teininä. Miehenikin on mainittu kyseisessä kirjevihossa, mutta ihan minuun liittymättömänä.
Vaatehuoneessa havahduin kellon olevan jo sen verran, että rupesin tekemään ruokaa, josta en muistanut kuvaa ottaa. Tähän asti päivä on kulunut todellakin lähes samanlaisena, kuin ennen avioliittoa. Muutamissa kohdissa päivää olen hoitanut asioita, joissa olenkin ollut eri sukunimellä (yllättävää). Näin reilu kuukausi häiden jälkeen häät ja häämatka ovat paljon puheissa mukana. Kuinkakohan kauan hääpäivä pysyy näin tärkeänä?
Illalla kuvasin vielä muutamia juttuja, mutta oikeastaan iltani koostui koirien kanssa tehdystä lenkistä, valokuvien siirtämisestä koneelle, miehen kanssa ruoan syömisestä, siskon kanssa puhelimessa puhumisesta.. Ja pitihän sitä vielä selata kerran kuvat häämatkalta.
Kuva on otettu häämatkalta yhtenä iltana, kun olimme rannalla auringonlaskuun:
Kuuntelin meidän häiden Spotify listaa ja osuvasti viimeinen kappale tälle illalle oli Johanna Kurkelan ja Juha Tapion ihana "Muita enemmän":
Lupasin tässä postauksessa perusteellisen vastauksen siihen, että miltä tuntuu olla naimisissa. Oikeasti se on jotain ihan mieletöntä, mutta ehkä jokainen tuntee ja kokee sen erilailla. Minulle tämä tuntuu tällä hetkellä juuri täydelliseltä. Edelleen tiskaan, käyn kaupassa, mutta pidän jokaisesta hetkestä juuri tällä hetkellä tuon miehen vaimona. <3 Hän on minulle muita enemmän. ;)
Seuraavaksi tulossa postausta häiden pienistä yksityiskohdista. :)
